Arvokkaasti vanheten

Oman postauksen on kyllä tämä herra ansainnut:

Ensimmäinen oma koirani, Retu. Retu asuu vanhemmillani ja yhteinen tiemme alkoi 13 vuotta sitten kun sain rippilahjaksi pienen beigen värisen palleron, Joka tuoksui ihan navetalle. ;)

Muutamat vuodet vietin Retun kanssa samankaton alla ja ystävyyssuhde ehti kasvaa todella suureksi meillä..
Ja edelleenkin olen Retulle kaikki kaikessa.  Ja Retu minulle, vaikkei luonani asukkaa!!!

Muuten jo niin eläkeläispappa kun onkin,mutta kun menen käymään vanhemmillani.. Ja jos Retu nukkuu ja kun ei enää kuule jos tulee sisään niin hetki menee ja nenä sillä pelaa ja havahtuu että hei nyt on ihan uusi tuoksu huoneessa.. Ja vouhkaaminen alkaa..
Ensin veuhdataan jaloissa, sitten haetaan joku kenkä, lapanen tai pipo ja aletaan hyörimään ympärikämppää.. ja jos oikein äidytään niin sitten viel haukahdetaan... ;)

Ja Retunahan ollaan sinua virallisesti pidetty, mutta nimiä on tullut rakkaalle monia: Tuutikki, Retsa, Retiisi, Itikkalampi-weijola, Pahlevi jne..

Tässä laitan Facebookista tekstin mikä niin päteekin hyvin tähän postaukseen:

TÄSSÄ OPIKSI OTTAMISTA KOIRAN OMISTAJAT!
(kopioitu kaverin seinältä)

Myös niillekin, jotka eivät koiraa omista !!

Näkemys koiran tarkoituksesta;
...
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.

Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:
* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!

 

 

 

13. vuotta iloa olet tuonnut meille!!!

 

Arvokkaasti on saannut vanheta.. Ja saannut elää hyvän elämän.

Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni <3

 

Kiittäen:

*Elina*