tiistai 19. helmikuuta 2013

Nyt siitä ikean ostoista..

Jäi postaamatta ikean ostot viime reissulta.. Sieltä kotiin tyttöjen huoneeseen ostin pöydälle oikean prinsesssa lampun.. Ensin mietin pitkään sitä isompaa jalka lamppua mutta tilaa sille ei täältä huoneesta löytynyt niin pienempänä versiona sitten..

Erica oli ihan haltioissaan lampusta.. On kyl niin tyttömäinen.. ;)

 
plus muita pieniä ostoksia kyllä teimme. esim keittiökin sai uudet verhot ja astia ostoksia kotiutui myös..
 
Pikku hiljaa alkaa nyt työöjen huoneessa olla valmista.. ja siitä tulikin kyllä juuri sellainen millaiseksi olin sitä kaavaillutkin..
 
Tässä myös kuvaa kun eilen ihana porontalja kotiutui meille tuliaiseksi isännän pohjosen reissulta niin Fabio heti, kyllä teki tuttavuuden moiseen karvaan ja ystävykset niistä vissiin tuli.. ;)
 
 
 
Talja löysi paikkansa eteisen puulootan päältä..
Tämmöistä tänne tänään... ainiin nokka alkoi myös minulla vuotamaan, juuri kun olin päässyt leijuttelemaan että ei oo kunnon tautia ollutkaa.. mutta sinnittelen sitä vastaan kyllä viel.. Koska yhden epäonnistuneen laskettelusuksilla olon jälkeen huomenna jälleen rohkeasti meinaan nousta niiden päälle ja kokeilla tuleeko minusta seuraava Tanja Poutiainen???  ;)
 
Hahaaa.. tulipahan tässä illan naurutkin jaettuu..
 
Tiistaita teille kaikille!!!
 

4 kommenttia:

  1. ¨Kirjoitit jossain aiemmassa postauksessasi toisesta suloisesta tyttärestäsi, joka ilmeisti vammautui syntyessään?
    Mitenkä pärjäätte kotielämässänne? Ts. pystyykö hän kävelemään koskaan tms? Saatteko nukuttua, vai valvottaako hän? Onko hän päivisin hoidossa tai saatteko koskaan vanhemmat vapaata raskaastá arjesta?


    Olen pahoillani jos liian henkilökohtainen kysymys, ei ole tarkoitus tungetella :)

    Asiat mietinnässä kun omassa raskaudessa todettu lapsella uä:ssä ilmeinen kehityshäiriö.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: Joo siis meillä Emilialla synnytyksessä hapenpuutteesta tuli kehitys/cp-vamma. ja meidän tilanteessa kävi niin että kyseessä on vaikea sellainen. Joten meillä Emilia ennustuksien mukaan ei koskaan pysty kävelemään eikä puhumaan.

    Olemme joo sopeutuneet alussa asiaan ja sen mukaan kyllä jouduttu muokkaamaan hiukan elämää meille juuri sopivaksi. Vaikka meidän jutussa voisin sanoa että melkein voimme touhuta esim mitä vaan mutta on hankalampaa "normaaliin" verraten.

    Siis kyllä ollaan pyritty ns "normaaliin" elämään muokkaamaan arki. (vaikka mitä nyt normaaliksi" voi sanoakkaan?? Itse olen omaishoitajaksi ruvennut. ja olen kotona. Mutta meillä Emilia tällä hetkellä käy koulua arkisin ja toinen tällä hetkellä eskaria.

    Meillä on muokattu niin myös että saamme tietyin väli ajoin vapaata..

    Ymmärrän todella hyvin tilanteesi, ja kysymyksiä varmasti on monia.. Samoin meilläkinja tulee olemaan tiettyjä kysymysmerkkejä. ja aluksi etenkin itse muistan että pitkään oli se yksi tietty kysymys: Miksi juuri meille näin kävi??
    Mutta jokaisen kohdalla on niin yksilölliset ongelmat.. ja toivon että kaikki teilläkin kääntyy parhain päin :)

    Meitä on helpottanut heti se kun asian käsitteli ensin päässä,Oma aika siihen todellakin meni ja oli niitä romahdus vaiheita meilläkin monia.. ja loppujen lopuksi meni siihen että hyväksy asian niinkun se sitten on. Sillä pääsimme jo aika pitkälle.

    Yhden vinkin haluan kertoa sinulle ja muille, että pitäkää eduistanne kiinni, jotka teille kuuluu.. ;)

    kiva että kommentoit ja "rohkenit kysyä"

    Toivotan sinulle/teille kaikkea hyvää ja toivotaan että kaikki menee parhain päin.. Vain aika näyttää sen.
    Ihanaa kevään odotusta!!

    VastaaPoista
  3. Moikka Laskettelu hirmu. Aivan pakko kommentoida tota sun tekstiä Elsa. Olet siis aivan loistavasti suoriutunu Empun vammautumiseen liittyvistä asioista ja elämän järjestelystä yleensäkin!!! Olit aikas nuori kun saitte lapset ja upeesti olet pärjännyt sekä osannu asiaan suhtautua, itse (sivusta seuranneena) en siihen olis pystynyt!Ihanaa on, että puhut asioista suoraan, et kiertele etkä kaartele, (se on varmasti vahvuus/ keino, joka auttaa jaksamaa) mahdollistatte perheelle normaalin arjen mökkeilyineen ym vaikka se ajoittain vaatiikin pientä "veivaamista" mutta kyllä se myöskin varmasti on kasvattanu sinua ihmisenä, äitinä ja vaimona! Meistä jokainen vois välillä ottaa sen peilin omaan pieneen kätöseen, lopettaa sen oman navan tuijottelun ja ajatella hetken hiljaa, että tarviiko oikeasti joka hemmetin asiasta valittaa ja purnata!!! Tarviiko?? Jaksamista aivan loistavalle "leidille" ja sen koko perheelle. Kiitos ja kumarrus =) LOVE -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana <3 Kiitos kommentistasi, Oli ihanaa luettavaa, kiitos siitä!

      Poista