lauantai 26. tammikuuta 2013

Pintaa syvemmälle

Tässä lähiaikoina miettinyt elämääni ja kuinka  elämäni on muuttui radikaalisesti jo vuonna 2005, että muutimme pois paikkakunnalta missä olin asunut koko ikäni.. ja  matkalla ihan uuteen kaupunkiin ja missä ei ollut ketään tuttua valmiiksi..muutto päätös oli nopea ja hyppy "tuntemattomaan"..

Ja asiat vaan muuttui aika radikaalisestikin ihan toisenlaiseksi mitä se oli ennen ollut.. Aluksi meni kauan aikaa että tähän tottui ja kaipuu oli aika suuri vanhaan kaupunkiin.. mutta joo sitten 2006 syntyi tyttömme ja elämäämme tuli se tarkoitus <3

Ja nyt olen sitä miettinyt kun olen ollut siis kotona kaikki nämä 6 ja puoli vuotta. ensin äitiyloma aika ja sitten sen jälkeen aloin Emilian omaishoitajaksi. Paljon sitä "sontaa" ja pettymyksiä olemme kokeneet.. ja myöskin sitä hädän tunnetta.. ihan jo heti silloin syntymisien alkumetreillä.. ja paljosta olen luopunut että olen jäännyt kotiin.. kaikilla ei oikeasti tämäkään sovi.. ja tietysti välillä myös itse kaipaan sitä että "pääsisin aikuisten ihmisten pariin myös".. mutta sit kummiskin tämä on tärkeämpi että oikeasti "mahdollistamme" sen Emilia voi olla kauan kanssamme kotona.

Ja useasti olen myös niihin kysymyksiin että kuinka kauan jaksamme elää tällä tyylillä että olen omaishoitajana kotona.. Tyttö kasvaa ja painoa tulee ja mun "työ" tulee kokoajan raskaammaksi... ja kroppani myöskin ilmoittaa tästä asiasta minua aika ajoin..

Arvostankin sitä että ihmiset kysyy suoraa minulta sitä..


Mutta sitä olen tässä itse mietiskellyt että kuinka ns pienessä ajassa voi ihminen kasvaa.. ja elämä opettaa ihmistä ja KASVATTAA!!  Nään tämän kaiken niin positiivisena asiana minulle että voi että mikä onni mulla onkaan ollut.. Koska jollei tätä kaikkea mitä meilläkin on ollut niin en varmasti olisi juuri tämmöinen ihminen.. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta!!

Ja siksikin halusin tämän kirjoittaa näin julkisesti että mun mielest aina joskus pitäis pysähtyy miettimään sitä kuinka hyvin kaikki onkaan!!!
Tai ainakin minä voin näin ajatella..

mutta tällä kerralla tämmöinen postaus..

 
Tällä porukalla olemme vietelleet tämän päivän, ja tietysti karvakamut mukaanlukien..;)
ja päivällä Mummokin poikkesi ;)
 
nyt putouksen odottelu täällä.. lauantai-iltaa kaikille!!!
 
*Elina*

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Itse työskentelen tällä hetkellä kotihoidossa vanhusten omaishoidon parissa. Tätä ennen työskentelin kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa. Sinunlaiset ihmiset ovat kultaakin kalliimpia :) Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jossu kommentistasi!! <3 tuli hyvä mieli kun sen luki.
      Sullakin tuntuu olevan kokemusta vähän samoista jututuista..
      Viikonloppuja sinullekin!!!

      Poista
  2. Kirjoitus kävi taas äipän sydämeen,teet arvokasta työtä!Muistutit asiasta joka meidän kaikkien tulisi muistaa...mitkä asiat ovatkaan hyvin,se tahtoo arkipäivässä unohtua.Olette rakkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että vai sydämmeen <3
      Se olisi mun mielestä rikkaus jos osaa joskus pysähtyy ja arvostaa omaa elämäänsä ja sitä mitä ymäpärillä on... ;)

      Poista